Valmennusryhmä, ikioma treeniohjelma ja kolme kympin kisaa

Heipparallaa pitkästä aikaa! Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Syy tähän parin kuukauden blogihiljaisuuteen on yksinkertaisesti aika - tai lähinnä sen puute. Kesälomaa minulla ei kesäkuun jälkeen ole ollut, joten näin ollen työt, vauhdikas vapaa-aika ja kesä itsessään on vienyt ajan kirjoittelulta. Ja ollakseni rehellinen: kun on koko päivän kököttänyt sisällä toimistossa ja ulkona paistaa aurinko, ei läppärin ääreen istahtaminen heti työpäivän päätteeksi ole se houkuttelevin vaihtoehto. Blogi on ollut kyllä mielessäni, ja suorittamiseen taipuvainen puoleni on yrittänyt tarmokkaasti nostaa päätään sen suhteen (pakko kirjoittaa!). Päätin kuitenkin tällä kertaa taistella suorittamista vastaan. Muistutin itselleni, että blogi on minulle harrastus, joka perustuu ennenkaikkea vapaaehtoisuuteen. Ja sellaisena sen haluan pitääkin – velvollisuuksia löytyy riittävästi jo ennestään. Siispä päätin tietoisesti pitää taukoa kirjoittamisesta siihen saakka, kunnes luonnollinen halu sille taas herää. Kaksi kuukautta se otti, mutta sieltä se kuitenkin heräsi - ihana kirjoitella taas!

Mutta mennäänpä asiaan - juoksu. Mitä juoksurintamalle kuuluu näin kesän jäljiltä?

Vaikka ja mitä! Mistäköhän aloittaisin.. Kaikenlaista uutta ja jännittävää on ehtinyt tapahtua, mutta kokonaisuudessaan kuuluu todella hyvää. Tässä juoksukesän kaksi kohokohtaa pähkinänkuoressa:

Valmennusryhmä ja oma (etä)valmentaja

Tämä tosin ei ole pelkästään kesän kohokohta, se olisi vähättelyä. Kyseessä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista, mitä juoksuharjoittelulleni on kuluneen reilun vuoden aikana (tavoitteellisen harjoittelun aloitin kesäkuussa 2018, koko tarina täällä: Epäonnistumiset koululiikunnassa opettivat minut juoksemaan) tapahtunut.

Olin haaveillut jonkinlaiseen valmennusryhmään tai juoksukouluun liittymisestä jo tovin. Omatoimista treeniä oli takana jonkin aikaa, ja olin sinä aikana pyrkinyt keräämään niin paljon tietoa oikeanlaisesta harjoittelusta kuin suinkin ennätin. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon aikaa olen käyttänyt aiheen googlaamiseen, kaikenlaisilla keskustelufoorumeilla pyörimiseen, podcastien kuunteluun ja ties mihin. Mutta mainittakoon, että tietoa löytyy oikeasti ja paljon!

Noh, kuitenkin – minusta alkoi tuntua, että kirjaviisauden sijaan kaipasin harjoitteluni tueksi ihmisiä. Treenikavereita ja ammattilaisia ohjaamaan ja opastamaan. Lisäksi huomasin pohtivani, että mihinköhän rahkeeni oikeanlaisella harjoittelulla ja ammattimaisella ohjaamisella oikein riittäisivät. Motivaatiota ja halua oli (ja on!) vaikka kuinka, mutta osaamista ei juurikaan. Olen 24-vuotias ja jos terveyttä riittää, voi juoksuvuosia parhaassa tapauksessa olla edessä vielä kaksi kertaa sen verran kuin minulla nyt on ikää (rakastan tuota ajatusta!).

Lopulta kesäkuun lopussa Helsinki Half Marathonin jälkimainingeissa päätin ottaa härkää sarvista. Analysoituani Googlen anteja (heh) totesin, että juoksuvalmennusyritys Runner's High vaikutti valmennusten tarjoajista houkuttelevimmalta. Lähestyin heitä sähköpostilla ja pian huomasinkin jo ilmoittautuneeni mukaan heinäkuun alussa aloittavaan ryhmään.

Valmennusryhmän myötä olen päässyt kokeilemaan, miltä ratatreeni - sen kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessa - maistuu.

Valmennusryhmä on ollut ihan mahtava! Ryhmä treenaa yhdessä parin viikon välein, ja yhteistreeneistä onkin tullut yksi viikkojeni kohokohdista. Muihin ryhmän jäseniin verrattuna olen vielä aivan untuvikko, mutta jostain se on aloitettava. Tietenkin välillä ottaa päähän, kun oma vauhti ei vielä yllä treenikavereiden vauhteihin, ja tunnen oloni ihan etanaksi. Etanuuteen ei kuitenkaan ole muuta lääkettä kuin harjoittelu, ja sen vuoksi näen tilanteen ennenkaikkea todella motivoivana: halu pysyä muiden vauhdissa on kova, ja vitsi miten mahtavaa onkaan saada treenata tuollaisessa porukassa!

Valmennusryhmään liittymisen yhteydessä ostin myös Runner's High:n OriginalSimo-valmennuspalvelun. Palvelun kautta sain itselleni oman (etä)valmentajan, joka suunnittelee minulle oman henkilökohtaisen treeniohjelman aina kolme viikkoa kerrallaan. Tästä olen ollut ihan erityisen innoissani - ensimmäistä kertaa elämässäni joku suunnittelee mulle ihan oman treeniohjelman! Yhteydenpito tapahtuu etänä, pääasiassa sähköpostin välityksellä. Aloitin ensimmäisen oman ohjelmani heinäkuun alussa, ja tähän asti olen ollut todella tyytyväinen. Tästä voisin höpötellä pidempäänkin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kolme kympin kisaa – Twilight Run, Haaga Run & Midnight Run

Elokuun aikana ehdin osallistua myös kolmeen kisaan, jokaisessa matkana 10km. En itseasiassa ollut koskaan aiemmin juossut kyseistä matkaa missään tapahtumassa, kokemusta juoksutapahtumista oli ainoastaan puolimaratoneilta. En oikein tiennyt mitä odottaa – ja ehkä juuri sen vuoksi jännitin varsinkin ensimmäistä näistä kolmesta ihan älyttömästi. 10km on yli puolet lyhyempi kuin puolimaraton, eli vauhdin täytyy olla reippaampi. Ei kuitenkaan liian reipas, sillä kymppikin on matkana aika pitkä, jos vetää itsensä hapoille jo heti ekoilla kilsoilla.

Näistä kolmesta kisasta kaksi oli valmentajani suunnittellut sisältyvän ohjelmaani, kolmanteen osallistuin omasta toiveestani. Se ehkä kertookin kaiken olennaisen: ihastuin kymppiin! 10km on mielestäni matkana hauska. Vauhtia saa olla puolimaratonia enemmän ja palautuminen on nopeampaa, mutta pääsee kuitenkin haastamaan kestävyyttään ja tiristelemään voimiaan viimeisten kilsojen aikana. Puolimaraton on kuitenkin vielä toistaiseksi lempimatkani (maratonistahan ei vielä ole kokemusta), mutta kyllä nämä kympit tulevat hyvänä kakkosena!

Haaga Runilla hymyilytti. Kuva: Don Valido

Ensimmäiselle kympilleni, Twilight Runille, lähdin tavoittelemaan noin 50 minuutin aikaa. Starttiviivalla taas tapani mukaan kadotin itseluottamukseni (tapahtunut myös jokaisella puolikkaalla) ja olin varma, että matkaan menee vähintään tunti. Yllätin kuitenkin sekä itseni että valmentajani, sillä maaliviiva ylittyi lopulta ajassa 48:31. Voi sitä euforian määrää! Parin viikon päästä Haaga Runilla sama matka taittui ajassa 48:45 ja viime lauantaina Midnight Runilla tein ennätykseni 48:03.
Kiinnostaisiko muuten kisaraportit näistä, yhdestä tai useammasta?

Kiteytettynä – enpä olisi voinut parempaa juoksukesää toivoa! Ja uskon, että vielä on lämpimiä juoksusäitä jäljellä, vaikka syyskuun puolella jo elellään. Syksylle on suunnitelmissa vielä ainakin yksi puolimaraton. Tarkemmista suunnitelmista ja tavoitteista ajattelin kirjoitella oman postauksensa.
Syyskuun kunniaksi nappasin itselleni myös jonkun pöpön, jonka kourissa olen nyt viimeiset viisi päivää viettänyt (ei kauaakaan kun kehaisin, etten ole ollut pitkään aikaan kipeä.. Taisin unohtaa koputtaa). Kaihoisasti olen katsellut lenkkareita eteisessä, jospa tämä tästä pian hellittäisi.

Ihanaa alkavaa syyskuuta!