Aloittelevan juoksijan virheet, jotka olen tehnyt - TOP 7

Aloittelevia juoksijoita varoitellaan usein kaikenlaisista "aloittelijoiden virheistä". Erityisesti iltapäivälehtien artikkeleissa vilisee listoja erilaisista mokista, joita jokaisen juoksijan tulisi ehdottomasti välttää. "Lenkkeiletkö väärin? Vältä nämä virheet juoksun aikana"."Aloittelevan juoksijan tyypilliset virheet – älä pilaa lenkkeilyä heti alkuunsa"."5 virhettä, jotka jokainen aloitteleva juoksija tekee". Kuulostaako tutulta?

Olen itse juoksijana vielä melko tuore tapaus. Tavoitteellista juoksua on takana vasta reilu puolitoista vuotta, mikä on kestävyysjuoksussa lyhyt aika. Koska aloitin juoksuharrastukseni itsenäisesti, oli tärkein apuvälineeni Google - googletin, minkä vain kerkesin. Voisi siis kuvitella, että nämä vuosittain artikkeleissa vilistävät varoittelevat listaukset olisivat tulleet minulle tutuiksi.

Kyllä, tulivat ne tutuiksi.. Mutta enhän minä niistä sentään opikseni ottanut (voisi luulla, ettei enää aikuisena kaikkea tarvitsisi kokeilla kantapään kautta. Näköjään täytyy. Kirjaimellisesti). Olen kuitenkin ollut tehokas: kuluneen puolentoista vuoden aikana olen ehtinyt testaamaan kokonaisen liudan aloittelevan juoksijan tyypillisimpiä virheistä ihan omakohtaisesti. Ajattelin nyt jakaa nämä ihmiskokeen tulokset myös teille.

Virhe 1: Juokset kuntoosi nähden liian kovaa.

Miksi jokaisen lenkin jälkeen aina oksettaa? Eikö veren pidäkään aina maistua suussa?

Peruskestävyystreenin ja rauhallisten lenkkien löytäminen on ollut ehdottomasti tärkeimpiä oivalluksiani. PK-lenkit kunniaan!

Virhe 2: Aloitat kilpailussa liian kovaa.

Puolimaraton on yllättävän pitkä matka, jos vetää itsensä piippuun ensimmäisen viiden kilometrin aikana. Tietenkin jos masokistisena haaveena on tuottaa itselleen mahdollisimman tuskallinen juoksukokemus, suosittelen tätä taktiikkaa.

Virhe 3: Vääränlaiset tai liian pienet juoksukengät.

Varpaankynsiään alkaa arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun ne mustuvat ensimmäisen kerran. 

Virhe 4: Unohdat tuplasolmut kengännauhoista.

Sen jälkeen, kun joutuu kisassa (tai ihan vaan lenkilläkin) pysähtymään solmimaan kengännauhoja, muistaa taas miksi tuplasolmut on kuitenkin ihan hyvä idea.

Virhe 5: Et juo riittävästä.

Ystävät, muistakaa juoda! Etenkin helteellä. Lisäksi neste on huomattavasti miellyttävämpää saattaa elimistöön itse juomalla kuin sairaalan tippapussista suoneen valutettuna. Kokeilin, en suosittele.

Virhe 6: Asetat aivan liian kovan tavoitteen.

Toimii hyvin, jos haluaa varmistaa itselleen pettymyksen. Tavoitteita kannattaa mielestäni ehdottomasti olla (olkoon se sitten jokin tietty aika tai vaikka maaliin pääsy), mutta tavoitteen olisi hyvä olla edes jokseenkin realistinen. Myöskään liian helppo tavoite ei välttämättä palvele.

Virhe 7: Et lämmittele ennen kisaa.

Oikeastaan tämä kohta voisi olla myös "et varaa tarpeeksi aikaa vessajonoon". Tapahtumissa vessajonojen pituus voi yllättää. Omalla kohdallani jonottaminen on syönyt ajan lämmittelyltä kahdella puolimaratonilla (jos lämmittelyksi ei lasketa sitä, että juoksin vessasta suoraan starttiviivalle ehtiäkseni juuri ja juuri kuulemaan lähtölaukauksen). Tästä oppineena varaan nykyisin ehkä vähän liiankin paljon aikaa valmistautumiseen ennen starttia.

Tässä muutama tähtihetkistäni. Ihmiskokeeni tuloksena voisin todeta, etteivät edellä mainitut varoitukset ihan tuulesta temmattuja ole.

Tulen varmasti tulevaisuudessakin mokailemaan vielä monen monta kertaa (ehkä otan jopa revanssin jonkun edellä mainitun suhteen), mutta se kuuluu asiaan. Niistä opitaan, ja joskus virheilleen voi jälkikäteen onneksi myös nauraa.

"There is no failure. You either win or learn."

Nestehukkaa ja ennätyksiä - 2019 pähkinänkuoressa & tavoitteet vuodelle 2020

Helmikuu ja vuoden ensimmäinen blogipostaus. Edellisen postauksen kirjoitin lokakuussa Vantaan maratonin jälkeisissä endorfiinipöllyissä, josta seurasikin sitten kolmen kuukauden suunnittelematon blogihiljaisuus. Syynä hiljaisuuteen on ollut yksinkertaisesti se, että elämässäni on viime aikoina ollut niin paljon kaikkea muuta, että blogi on jäänyt valitettavasti taka-alalle. Itseasiassa olen aika yllättynyt - ja ylpeäkin - siitä, että uskalsin jättää blogin hetkeksi. Pari kertaa kyllä aloitin postauksen kirjoittamista ihan pelkästä velvollisuudentunnosta, mutta lopulta jätin kirjoittamisen kesken. En halua, että kirjoitukseni perustuvat velvollisuudentuntoon. Aloittaessani blogin viime kesänä päätin, etten ottaisi blogista stressiä (stressihiirenä löydän stressinaiheita ihan riittävästi muualtakin). Näin ollen tauko teki hyvää, ja kylläpä nyt onkin ihanaa kirjoitella taas!

Missä nyt siis mennään?

Loppuvuosi 2019 piti sisällään Vantaan maratonin jälkeen vielä kaksi kympin kisaa. Marraskuussa sain riesakseni flunssan, joka karsi loppuvuoden juoksukilsoja tehokkaasti. Marraskuussa täytin myös 25 vuotta, ja pidettiin sen kunniaksi viiskymppiset (25 + 25) samassa kuussa synttäreitään juhlivan ystäväni kanssa. Tämä ei oikeastaan liity mitenkään juoksemiseen, mutta ehdottomasti maininnan arvoinen seikka silti. Sweet twenty-five!

Ennen vuoteen 2020 kirmaamista kurkistetaan vielä lyhyesti viime vuoteen.

Juoksuvuosi 2019 pähkinänkuoressa

Tammikuu - Huhtikuu:

Juoksin omalla ohjelmallani. Olin juuri muuttanut Helsinkiin ja kokeilin uusia reittejä, talvella tuli juostua myös matolla. Kokeilin myös työmatkajuoksua ja kävin spinningissä pari kertaa viikossa.

Toukokuu:

Helsinki City Runin puolikas ja epäonnistuminen: kamalin juoksemani puolimaraton. Aika 1:58:17, joka oli kuitenkin uusi ennätys. Parannusta lokakuiseen puolimaratoniin ajallisesti vain sekunteja. Epäonnistuminen ei jälkikäteen ajateltuna ollut ollenkaan yllätys, sillä valmistautuminen oli ollut kokonaisuudessaan aika heikkoa.

Kesäkuu:

HCR:ltä jäi hampaankoloon, joten ilmoittauduin Helsinki Half Marathonille. Helteinen sää ja hauska tapahtuma, itse juoksu oli edellistä parempi. Juoksusta seurasi kuitenkin nestehukka ja sairaalareissu (se siitä onnistuneesta juoksusta.. Tai ehkä nesteytyksestä. Hups.). Aikaan hieman parannusta, maaliin ajassa 1:57:59. Lomareissu Kreikkaan, patikointia Samarian rotkossa. Ilmoittauduin mukaan Runner's High:n valmennusryhmään.

Heinäkuu:

Aloitin Runner's High:n valmennusryhmässä ja sain myös ensimmäistä kertaa minulle räätälöidyn juoksuohjelman, jota olenkin siitä asti noudattanut (ja ollut todella tyytyväinen!). Viikkokilsoja nostettiin pikkuhiljaa, juoksua oli ohjelmassa 4krt/vko. 

Elokuu:

Ensimmäinen 10km kisani ikinä Twilight Runilla! Ihastuin kymppiin matkana. Twilight Runilla tavoitteeni oli juosta alle 50 minuuttiin, ja tavoitteen saavutin ajalla 48:31. Innostuin kympeistä niin, että juoksin elokuussa vielä kaksi lisää: Haaga Runissa aikaan 48:47 ja Midnight Runilla (päätin ilmoittautua aivan extempore edellisenä iltana) fiilistellen 48:03. Elokuu oli huikea juoksukuukausi!

Syyskuu:

Syyskuu alkoi vatsapöpöllä, joka meni onneksi nopeasti ohi ja pääsin takaisin treenien makuun.

Lokakuu:

Vuoden juoksukohokohta: Vantaan maratonin puolikas enkka-aikaan 1:48:50! Vantaan maraton on tapahtumana mulle aivan erityinen, koska siellä juoksin ihan ensimmäisen puolimaratonini tasan vuotta aiemmin (lokakuussa 2018). Lisäksi kävin kipittelemässä Halloween Runin kympin (48:00). 

Marraskuu:

Pyysin valmentajaa nostamaan treenimäärääni 5-6 kertaan viikossa. Ja kuinka ollakaan, uusi sairastuminen. Sitkeä flunssa ei ottanut talttuakseen ja siitä toipuminen vei joulukuun puolelle saakka.

Joulukuu:

Juoksu alkoi kuun puolessa välissä taas kulkea. Osallistuin Aktia Cupin kympille, joka kulki yllätyksekseni paremmin kuin odotin: 47:45. 

Vuosi 2019 oli kokonaisuudessaan mahtava ja ennen kaikkea opettavainen juoksuvuosi. Kompastelin ja epäonnistuin, kehityin ja opin. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Osallistuin yhteensä kahdeksaan juoksutapahtumaan, joissa seitsemässä tein oman ennätykseni. Oletettavaa on, ettei moinen ennätysputki tuollaisena tule ikuisuuksiin jatkumaan, mutta vuosi 2019 olkoon ennätysten vuosi. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 1534km, josta 1067km juoksin aikavälillä heinäkuusta joulukuuhun. Syksyllä riesakseni sain sekä vatsataudin että flunssan, mutta sairastelut ovat osa elämää. Muuten sain treenata koko vuoden ehjänä ilman loukkaantumisia, josta olen todella kiitollinen ja onnellinen.

Tavoitteet vuodelle 2020

Entä mitä seuraavaksi? No lisää juoksua ja kilsoja! Motivaatio on korkeammalla kuin koskaan, ja vuodesta 2020 toivon ehjää juoksuvuotta. Toivon, että saisin treenata mahdollisimman paljon terveenä. Tavoitteena on kohottaa kuntoa niin peruskestävyyden kuin nopeudenkin osalta, ja samalla parantaa omia ennätyksiäni sekä kympillä (kympin enkkaa ehdin jo vähän parantaa tammikuun Aktia Cupilla, nykyinen PB siispä 46:32! Jee!) että puolimaratonilla. Olen miettinyt itselleni ihan konkreettisia aikatavoitteitakin, mutta en tiedä, rohkenenko niitä vielä kertoa. Kiinnostaisiko kuulla niistä tarkemmin?

Ensimmäinen maraton on yksi suurimmista haaveistani, mutta en ole aivan varma, koittaako sen aika vielä tänä vuonna - ehkäpä!

Kaikkien aika- ja kilometritavoitteiden lisäksi tavoitteenani vuodelle 2020 on säilyttää juoksun ilo. Se on syy, miksi alunperin olen aloittanut juoksemisen. Se on syy, miksi yhä edelleen jaksan päivä toisensa jälkeen lähteä lenkille. Se on syy, miksi jaksan lähteä myös silloin, kun ei oikeastaan huvittaisi. Jos harrastusta voi rakastaa, niin juoksua mä rakastan. Sen tunteen haluan säilyttää myös vuonna 2020. Juoksun kautta olen saanut tutustua myös ihan mahtaviin tyyppeihin, jotka jakavat saman intohimon - toivon, että juoksuvuosi 2020 olisi myös sosiaalinen juoksuvuosi, juoksijat ovat huipputyyppejä!