torstai 13. kesäkuuta 2019

Helsinki Half Marathon 2019 - kisaraportti

Helsinki Half Marathon 2019 - kisaraportti

Helsinki Half Marathon juostiin viime lauantaina 8.6.2019 helteisessä kesäsäässä. Lyhyesti kuvailtuna voisin sanoa päiväni olleen vuoristorata - moneltakin osin. Päällimmäisenä mieleeni jäi kuitenkin onni ja helpotus. Tässä koko tarina kisaraportin muodossa.

Edellisen postauksen, Lähtölaskenta Helsinki Half Marathonille, julkaisin kisapäivän aamuna. Sen yhteydessä kävin läpi valmisteluviikkoni sisällön sekä suunnitelmani kisaa varten. Koen, että valmistautumiseni onnistui hyvin - tai ainakin huomattavan paljon paremmin kuin ennen reilun kolmen viikon takaista Helsinki City Runia, jonka osalta valmistautuminen oli mennyt aivan puihin. Kisapäivän aamuna puhkuin intoa ja energiaa, oloni oli levännyt ja jalkani tuntuivat kevyiltä. 

Kisapaikka


Saavuin kisapaikalle noin klo 7:45. Edellisillä kahdella puolimaratonillani minulla oli ollut oma kannustaja, "huoltaja", mukanani, mutta tällä kertaa saavuin yksin. En kuitenkaan ehtinyt edes ajatella olevani yksin, sillä kaikki keskittymiseni meni kisapaikan tutkailuun. Kävin viemässä reppuni tavarasäilytykseen ja siirryin vessajonoon reilu puolituntia ennen lähtöä. Ja onneksi niin - jono oli aivan tolkuttoman pitkä. Jos olisin aloittanut jonottamisen yhtään myöhemmin, en olisi ehtinyt vessaan ennen starttia. Mitä lähemmäksi puolta yhdeksää kello tikitti, sitä levottomammaksi jonottajat kävivät. Kaikki vilkuilivat vuoroin kelloa, vuoroin jonoa ja liikuskelivat hermostuneena. Oma vuoroni koitti klo 8:25. Paniikin sekaisin tuntein pinkaisin vessaan ja samantien ulos, ja sen jälkeen otinkin "kevyen" alkulämmittelykirmauksen lähtöalueelle. Ehdin juuri ja juuri - kerkesin seisoskella alueella vain muutamia kymmeniä sekunteja, kun kello löi 8:30 ja lähtölaukaus kajahti ilmoille.

Puolimaraton


Olin saapunut vessajonon vuoksi lähtöalueelle niin viime hetkellä, etten ollut ehtinyt valita paikkaani yhtään. Tarkoitukseni oli ollut lähteä 1:55 jänisten matkaan, mutta huomasin olevani jossakin 2:00 ja 2:10 jänisten välimaastossa ihmismassassa. Lähdin kuitenkin hymyillen ja onnellisena liikkeelle - samapa tuo, missä sillä hetkellä olin. Voisin kuroa aikaa kiinni myöhemmin.

Ensimmäiset pari kilometriä olivat pelkkää euforiaa. "Tässä sitä ollaan taas, juoksemassa yhdessä, numerolappu rinnassa!" Juoksu tuntui hyvältä ja askel oli kevyt. Etenkin alun kilometrit olivat todella ruuhkaisia, mutta se oli oletettavissa eikä se haitannut minua. Päätin, että juoksen 10km saakka 2:00 jänisten matkassa. Jänikset olivat helposti tunnistettavissa ja seurattavissa juoksurepussa liehuvasta tavoiteaikalipusta - se oli mahtavaa! Sain keskittyä rauhassa juoksemiseen, ja kelloa vilkuilin vain satunnaisesti. Myös syke pysyi hyvin aisoissa.

Aloin kiinnittää huomiota kuumuuteen ensimmäisten kilometrien euforian alettua hieman hälvetä. Reitillä oli myös varjoisampia osuuksia, mitkä virkistivät ihanasti. Strategiani oli juoda jokaisella juomapisteellä mukillinen joko urheilujuomaa tai vettä ja kaataa yksi mukillinen vettä päälleni. Ensimmäisen Siripirin nappasin 5km kohdalla, toisen 10km kohdalla. Yritin etsiä aamulla pakkaamiani merisuolakiteitä juoksuvyöstäni vimmatusti, mutta en löytänyt niitä millään - epäilin niiden tippuneen matkalle. Suolat jäivät siis syömättä.

Noin 10km kohdalla lähdin kiristämään tahtia ja ohitin 2:00 jänikset. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja katselin onnellisena kauniita merimaisemia reitin varrella. Jonkin ajan kuluttua eteeni ilmestyi juoksututtuni somesta. Juttelimme hetken fiiliksistä, ja molemmat meistä oli sitä mieltä, että juoksu tuntui nyt paljon kolmen viikon takaista HCR:ää helpommalta. Jatkoimme juoksua yhdessä rinnakkain. Laitoin kuulokkeet korviini, emmekä juuri puhuneet, mutta juoksimme kuitenkin koko loppumatkan vieretysten. 

Suunnilleen 16km kohdalla juoksu alkoi muuttua haastavaksi. Hiki virtasi ja jano oli kova. Otin Siripirin ja haaveilin merisuolakiteistä. Aurinko paahtoi ja odotin vain seuraavaa juomapistettä. Jossain vaiheessa minua alkoi palelemaan - nestehukan merkki, ei lainkaan hyvä juttu. Kun juomapiste vihdoin tuli kohdalle, juotavaa ei ollutkaan heti tarjolla ja tyhjiä mukeja lojui pitkin pöytää. Odotin, että mukiini kaadettiin vettä - tiesin, että minun oli saatava nestettä. Join kaksi mukillista, kaadoin yhden päälleni ja jatkoin matkaa. Kaduin, etten ollut ottanut omia juomia mukaan. 

Viimeinen ylämäki.. Se oli raastava. Töpötin rauhallista vauhtia mäkeä ylös, mäki tuntui loputtomalta. Syke hakkasi lähes tapissa ja päähäni mahtui vain yksi ajatus: maali. Moni käveli mäkeä ylös, ja se kävi myös itselläni mielessä. Sysäsin ajatuksen kuitenkin syrjään ja keskityin miettimään mäen jälkeen koittavaa alamäkeä. Pian mäki oli selätetty.

Reitin varrella näkyi lohduttoman paljon huonovointisia juoksijoita ensiapuhenkilökunnan kanssa. Toivoin, etten olisi pian yksi heistä. Yritin kiristää vähän tahtia. Jalat tuntuivat tahmeilta ja maali loputtoman kaukaiselta, vaikka todellisuudessa matkaa oli enää reilu kilometri. Töölönlahden rantareitin varrella oli kivasti kannustajia, vilkaisin kelloani. Syke huiteli maksimikestävyysalueella. Muutama sata metriä ennen maalia juoksututtuni huikkasi, että "nyt mennään!" ja lähti sprinttaamaan kohti maalia. Läähätin tuskissani. "No hitto!", mietin, ja lähdin perään niin kovaa kuin jaloistani ja keuhkoistani sillä hetkellä pääsin. Ylitin maaliviivan ja kyykistyin tasaamaan hengitystäni. Nousin seisomaan, kaivoin kännykän juoksuvyöstäni ja näin tulospalvelun lähettämän tekstiviestin: "Julia has finished 21.1km - Helsinki Half Marathon in 1:57:59". Onnentunne lähti vyörymään lävitseni. Ennätys! 18 sekuntia nopeampi aika kuin kolme viikkoa sitten. Jes!

Sain mitalin kaulaani ja keräsin maalihuollosta mukaani vichyä, RedBullia, proteiinijäätelöä ja siemennäkkäriä. Jäin hetkeksi fiilistelemään alueelle ja juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Lonkankoukistaja tuntui vähän kipeältä, mutta se ei haitannut. Oloni oli aivan mahtava!

helsinki half marathon hhm puolimaraton juoksu kisaraportti
helsinki half marathon maalihuolto proteiinijäätelö redbull siemennäkkäri
tulos ultimatelive väliaika juoksuvauhti puolimaraton tulos


Mutta sitten..


Lähdin kisa-alueelta kotiin mitali kaulassa onnellisena ja hyvävointisena. Kävin kotona suihkussa, söin vähän ja pakkasin matkalaukkuni. Olin lähdössä junalla kotikonnuilleni Jyväskylään, ja tarkoitukseni oli syödä kunnolla vasta junassa. Join kotona ollessani 1,5l vettä, johon olin sekoittanut suolaa, ja toisen samanmoisen otin kainalooni lähtiessäni kohti rautatieasemaa.

Huono olo alkoi iskeä jo matkalla rautatieasemalle. Aikaa kisan päättymisestä oli kulunut pari tuntia, ja minulle oli aiemmallakin puolikkaalla tullut huono olo kisan jälkeen. Ajattelin sen menevän pian ohi ja litkin vettä pullostani. Pääsin junaan, ja olo vain paheni. Ja paheni. Ja paheni vielä enemmän. 

Elämäni kamalin junamatka. Yritin juoda, mutta juomani nesteet eivät pysyneet sisällä ja tulivat ylös. Huonovointisuuteni hävetti - muiden matkustajien ei varmasti ollut mukava katsella sellaista. Yritin imeskellä suolaa sipseistä, joita ihanan ystävällinen tuntematon kanssamatkustaja oli käynyt minulle ravintolavaunusta ostamassa. Oloni heikkeni heikkenemistään, tärisin ja lihakseni kramppasivat. Puhuminen alkoi olla vaikeaa. Lähelläni istuvat ihmiset alkoivat huolestumaan, ja sain apua kolmelta tuntemattomalta, uskomattoman ystävälliseltä ihmiseltä junamatkani aikana. Olen ikuisesti heille kiitollinen ja harmittaa, etten siinä tilassa pystynyt heitä kiittämään paremmin.

Jyväskylässä junaa vastassa olivat äitini ja hänen miehensä. Muistikuvat tilanteesta ovat vähän hämärtyneet, muistan kun minut talutettiin junasta ulos. Jalkani eivät enää kantaneet ja lyyhistyin matkakeskuksen pihalle. Paikalle kutsuttiin ambulanssi, jolla matka jatkui keskussairaalaan. 

nestehukka puolimaraton


Nestehukka. Natrium ja elektrolyytit niin matalalla, ettei neste ollut enää imeytynyt kehooni. Sain tiputuksessa 1,5 litraa nestettä sekä myös pahoinvointilääkettä suoraan suoneen. Sain todella hyvää hoitoa, ja olen aivan suunnattoman kiitollinen kaikille minua hoitaneille! Oloni alkoi onneksi helpottamaan muutamassa tunnissa, jonka jälkeen sairaalan vuoteella levätessäni ehdin pohdiskelemaan kaikenlaista. Terveys on asia, jota pidetään liian helposti itsestäänselvyytenä ja arvostetaan vasta sitten, kun jotakin tapahtuu. Olen niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan olla terve. Saan elää, saan juosta ja saan matkustaa - saan tehdä niitä asioita, joista pidän. Terveyteni sallii minulle sen. Muistetaan kaikki olla kiitollisia terveydestämme. 

Kaikki hyvin


Kaikki on nyt hyvin ja voin aivan mainiosti, mutta lauantainen toki säikäytti kovasti. Helle on kropalle iso rasitus, ja vaikka olin pyrkinyt valmistautumaan kunnolla ja juomaan myös kisan jälkeen reilusti, en ollut kuitenkaan saanut nesteytettyä itseäni riittävästi. Tästä kuitenkin taas opitaan ja jatketaan yhtä kokemusta rikkaampana. Jos kisapäivälle tulevaisuudessa osuu hellepäivä, pakkaan varmasti mukaani myös omia juomia sekä ainakin kaksi pussia suolakiteitä - siltä varalta, jos toinen sattuu hukkumaan. Ja ainiin, löysin "kadonneet" merisuolakiteeni kotona. Ne olivat kulkeutuneet juoksuvyössäni sellaiseen pieneen nurkkaan, etten ollut niitä juostessani vain löytänyt.

Kokonaisuudessaan itse juoksusta ja Helsinki Half Marathonista tapahtumana jäi minulle hyvät muistot. Maltoin aloittaa juoksun tarpeeksi rauhallisesti ja kiristin vauhtia loppua kohti. Juoksu tuntui pitkään todella hyvältä ja oikeasti nautin matkasta. En ollut kelloni vanki, vilkaisin sitä vain välillä. Reitti oli upean kaunis ja jänispalvelu todella toimiva. Reitti oli myös merkitty erinomaisesti. Juomahuollon osalta olisi ollut vähän parannettavaa, sillä kisassa juostessa juotavaa ei ole kiva jäädä muki kädessä odottelemaan. Sen osalta tapahtuma on kuitenkin saanut niin paljon kritiikkiä ja mediahuomiota, että jätän kritisoinnin omalta osaltani nyt sikseen. 

Helsinki Half Marathon - plussat & miinukset


+ kaunis ja tasainen reitti
+ tunnelma
+ sujuva juoksunumeroiden nouto (kävin Kampissa perjantaina)
+ sujuva varustesäilytys
+ toimiva jänispalvelu
+ selkeät reittimerkinnät
+ maalihuolto

- juomahuolto, mutta ei siitä sen enempää


Kuten huomaatte, plussat voittivat aika roimasti miinukset. Tykkäsin tapahtumasta kovasti, aion varmasti juosta HHM:llä vielä uudelleen. Suosittelen lämpimästi!


"Failure can become our most powerful path to learning if we're willing to choose courage over comfort."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti